Tomi Kontiota lainaten, mielestäni loistavaa tekstiä:

"Runoilija, joka osaa puhua vaikeuksista, mielletään usein ihmiseksi, joka tietää mikä on totuus, tai mitä on elämä ilman vaikeuksia. Mutta ei hän tiedä edes epäonnistumisen logiikkaa, mikäli sellaista on. Runoilijalla on kyky nähdä olemisen heikot pinnat ja välittää ne tekoja hauraammilla välineillä, sanoilla. Se on runoilijoiden viisautta. Se ei ole elämäntaitoa."

Ja sitten oma hauras yritykseni runoon:

 

 nielen joka henkäyksesi

 kuin punaviinin

 

 paksun sakean sakan

 verenmakuisen.

 

 kielemme ovat yhtä

 rakaapunaista

 lihaa,

 

 makusi on

 humaannuttava opiaatti,

 

 orjuuttava

 pitkitetty

 kuolema

 

vailla tuskaa.