Tomi Kontiota lainaten, mielestäni loistavaa tekstiä:
"Runoilija, joka osaa puhua vaikeuksista, mielletään usein ihmiseksi, joka tietää mikä on totuus, tai mitä on elämä ilman vaikeuksia. Mutta ei hän tiedä edes epäonnistumisen logiikkaa, mikäli sellaista on. Runoilijalla on kyky nähdä olemisen heikot pinnat ja välittää ne tekoja hauraammilla välineillä, sanoilla. Se on runoilijoiden viisautta. Se ei ole elämäntaitoa."
Ja sitten oma hauras yritykseni runoon:
nielen joka henkäyksesi
kuin punaviinin
paksun sakean sakan
verenmakuisen.
kielemme ovat yhtä
rakaapunaista
lihaa,
makusi on
humaannuttava opiaatti,
orjuuttava
pitkitetty
kuolema
vailla tuskaa.
Kommentit