Internetissä sivustolta toiselle eksyminen on kerrassaan väistämätöntä, mikä merkitsee, että linkki linkiltä on syvemmällä, yössä yksin valvovana uppoutuneena tuohon virtuaalihelvettiin, joka hellittää otteensa vasta, kun aamu alkaa sarastaa.

Näin ainakin kävi minulle löytäessäni Parnasso-lehden kotisivuilta linkkilistan kirjailijoiden pitämiin blogeihin. Valitsin listasta Timo Hännikäisen blogin ”Marginalia – reunamerkintöjä, havaintoja, kynällä ajattelua”, ja Hännikäisen blogista löysin välittömästi kiehtovan otsikon kirjoitukselle, ”Pureskeltavaa miestenviikoksi” (julkaistu blogissa keskiviikkona 10.11.2010). Tässä kirjoituksessaan Hännikäinen hyökkää naistutkija ja kirjallisuustieteilijä Katariina Mäkisen ”Megafoni”-nimisessä nettijulkaisussa ilmestynyttä kirjoitusta ”Miesliike nyt?” vastaan. Samanaikaisesti tosin havaitsin Hännikäisen sivustolla toisen kiinnostavan seikan, nimittäin linkin sukupuolijärjestelmän tutkijan, YTM Henry Laasasen blogiin. Laasanenhan on tunnettu kirjoituksistaan ”miesten tasa-arvosta ja pariutumisesta”, joiden joukossa on mm. julkisuuttakin saanut ”Opas naisille markkina-arvojensa ymmärtämiseksi” (julkaistu 24.09.2010) uusimman kirjoituksen otsikon ollessa houkutteleva ”Naisten hypergamia” (julkaistu 18.11.2010), joka alkaa seuraavilla sanoilla:

”Hypergamialla tarkoitetaan naisten tapaa pariutua itseään korkeammassa sosioekonomisessa (asemassa, sana puuttuu, oma lisäykseni ) olevien miesten kanssa tai sellaisten miesten kanssa, joilla on potentiaalia (kunnianhimoa, älykkyyttä, oikea koulutusala tms.) naista paremman sosioekonomisen aseman hankkimiseksi.”

 Onneksi aina voi käyttää välilehtiä, joten kaikki auki yhtä aikaa: Hännikäinen, Mäkinen ja Laasanen.

Ensin perehdyn Hännikäisen kiukutteluun Mäkiselle: Mäkinen on maininnut Hännikäisen kirjoituksessaan ns. huonossa valossa, ja tämähän Hännikäistä kovasti suututtaa. Lainaus Mäkisen tekstistä ”Miesliike nyt?”:

”Hyvä esimerkki antifeminististen ja naisvastaisten argumenttien toistelusta “uskottavammassa” yhteydessä on Timo Hännikäinen. Hännikäisen Ilman sai osakseen paljon myönteisesti sävyttynyttä huomiota, ja hänellä on arvostusta kirjailijana ja uskottavuutta kulttuuripiireissä. Hännikäinen työskentelee kulttuurilehti Kerberoksen päätoimittajana ja on julkaissut esseiden lisäksi runoja, joten häntä ei parhaalla tahdollakaan voi pitää pelkkänä marginaalimeuhkaajana. Erilaisesta lähestymistavasta huolimatta Hännikäisen agenda on selkeä, eikä juuri eroa Laasasen tapaisten vähemmän uskottavien blogistien vastaavasta, mitä tulee käsitykseen naisista, feminismistä ja tasa-arvosta.”

Sitten siirryn Laasaseen, jota Hännikäisen voi arvella jollain tapaa arvostavan, koska on vaivautunut laittamaan omaan blogiinsa linkin Laasasen blogiin. Myös Mäkisellä on mielipiteensä Laasasesta:

”Selkeän antifeminististä miestoimintaa (joka konkretisoituu esimerkiksi Henry Laasasen ja Jukka Hankamäen blogeissa) leimaa huonosti kätketty käsitys naisista yleisesti ottaen vastenmielisinä ja alempiarvoisina olioina, jotka alemmuudestaan huolimatta hallitsevat miehiä esimerkiksi seksuaalisen vallan tai “valtiofeminismin” avulla. Tyypillistä näille kirjoituksille on vihjaileva sävy, joka perustuu erilaisten “tosiasioiden” ja humorististen heittojen yhdistelmään ja jättää johtopäätösten tekemisen lukijalle. Vihjailuun tukeutuminen varmistaa, ettei blogisti joudu vastuuseen sanoistaan, ja mahdollistaa lukijoiden rällästämisen kommenttiosastolla.”

Kuten Laasanen naisten markkina-arvoa käsittelevissä kirjoituksissaan toteaa:

”Usein naiset kurjottavat (kirjoitusvirhe Laasasen) liian korkealle pitkää parisuhdetta etsiessään ja kapsahtavat katajaan miehen häivyttyä seksin jälkeen. Mitä korkeammalle nainen kurkottaa, sitä lyhyempi suhde on odotettavissa.”

”Naisten hypergamia” -tekstissään hän toteaa ko. ilmiön olevan avioliitolle haitallisempaa kuin miesten polygamia kirjoittaen seuraavasti:

 ”Miehen moniavioinen luonne ei riko avioliittoa samalla tavalla kuin hypergamia. On luonnollista, että miehet (tai ihmiset yleensäkin) tuntevat vastenmielisyyttä siitä, että ihan hyvä mies potkitaan ulos kodistaan ja eristetään lapsistaan vain siksi, että hänen vaimonsa on löytänyt tasokkaamman miehen. Toinen syy on se, että nainen (kirjoitusvirhe Laasasen) markkina-arvo riippuu lähes täysin hänen omista henkilökohtaisista ominaisuuksistaan, kun taas miehen markkina-arvo riippuu muista tekijöistä, kuten varallisuudesta tai sosiaalisesta statuksesta. Miehen markkina-arvo on pitkälti riippumaton hänen henkilökohtaisista ominaisuuksistaan - siksi sanonta “nice guys finish last”. Monet miehet pitävät tuollaista tapaa valita partneri pinnallisena ja epämoraalisena, vaikka kyse ei ole naisten tietoisesta "ilkeaästä" (kirjoitusvirhe Laasasen) valinnasta.”

 Onneksi Laasasen tekstit on jo luettu; ne ovat helppolukuisia lyhyytensä ja kielellisen yksinkertaisuutensa vuoksi – useista kielioppivirheistä huolimatta. Samoin Hännikäinen on hoideltu. Enää on jäljellä Mäkisen 16-sivuinen tuotos, ja uskon että jokainen noista sivuista tulee tarpeeseen Hännikäisen ja Laasasen kaltaisia imbesillejä luettuani.

Myönnettävä on, että kurkistin jo Mäkisen kirjoituksen loppuun, kuten monesti teen erilaisia tekstejä, esimerkiksi kirjoja, lukiessani, ja lopetus kelpaa sellaisenaan myös minulle tähän esseeseeni:

”Miesliikehdintä ei ole ainoastaan yksittäisiä ulvahduksia marginaalista, vaan osa tietyn valtavirtaideologian legitimointia ja laajentumista. Siksi miestoiminnan seurauksena voi hyvinkin olla, että yhteiskunnan muutokseen pyrkivä liike tukahtuu sisäisiin ristiriitoihin, ja tasa-arvon ajatukseen sisältyvä näkemys kokonaan toisenlaisesta yhteiskunnasta katoaa näkyvistä.

Solidaarisuudesta on kyse, mutta se, mitä tarvitaan, on solidaarisuus sekä erilaisten feministien välillä että solidaarisuus feminististä liikehdintää kohtaan. Vain siten tulee mahdolliseksi luoda uusia liittoutumia marginalisoitujen ja alistettujen ryhmien välillä. Ja vain siten myös miestoiminta ja siihen sisältyvät aidosti merkittävät näkökulmat voivat toimia osana todellista, yhteiskunnallisesti mullistavaa liikettä.”