Naisasialiitto Unioni ry julkaisee omaa, neljästi vuodessa ilmestyvää lehteä nimeltään Tulva, jonka numerossa 4/2008 on julkaistu Laura Koljosen artikkeli Suuri Orgasmisota. Enää ei käydä pelkästään yhteiskunnallista, heteronormatiiviseen ajatteluun perustuvaa perinteikästä keskustelua naisen kyvyttömyydestä saada orgasmi yhdynnässä, orgasmin toistuvasta teeskentelystä miehen miellyttämiseksi tai naisen kyvystä saavuttaa orgasmi vain masturboimalla, vaan keskusteluun on tullut mukaan kiista siitä, millainen on naisen Oikea tapa saada Orgasmi.

 Yleinen oletushan on, että miehen ejakulaatio yhdynnän päätteeksi merkitsee samaa kuin orgasmi, toisin sanoen ”mies tulee joka kerta”.  Näinhän ei suinkaan ole, tietävät kaltaiseni vastakkaisen sukupuolen seksuaalisuuteen perehtyneet feministit, jotka ovat ilokseen löytäneet 1980-luvun alussa Yhdysvalloissa kehittyneen mm. sex-positive movement -nimellä tunnetun feministisen liikkeen, jonka ydinajatuksen voisi muotoilla seuraavasti: Seksuaalinen vapaus on olennainen osa naissukupuolen yhteiskunnallista vapautumista hallitsevan patriarkaatin vuosisatojen ajan määrittelemistä naisen seksuaalisuutta rajoittaneista normeista. Jokaisella naisella on vapaus valita, miten vähän tai paljon hän seksiä haluaa harrastaa riippumatta ulkopuolisista tekijöistä. 

 Valitettavasti huorittelu ja nymfomaaniksi nimittely ovat edelleen yleisiä keinoja halventaa naista. Onko naisen seksuaalisuus nykyisinkin yhteistä omaisuutta?

 (Jälkihuomautus: Nymfomania-nimistä sairautta ei lääketieteen diagnostiikassa enää ole olemassakaan, vaan tilalle on kehitetty termi hyperseksuaalisuus - ikään kuin se kätkisi paremmin naisen sairaalloisen voimakkaan sukupuolivietin, seksiaddiktion, jossa seksiakti ei kuitenkaan koskaan johda poikkeavan korostuneen seksuaalisuuden omaavan naisen seksuaaliseen tyydytykseen.)

Emmekö vieläkään ole päässeet eroon näin alkeellisista yrityksistä määritellä orgasmeista nauttiva nainen halvaksi ja jopa sairaaksi?

Mutta ei. On mentävä vielä pidemmälle ja alettava arvottaa naisen orgasmeja: Kumpi tuottaa enemmän nautintoa, klitoris- vai emätinorgasmi? Minua oudoksuttaakin, miksi tällaista aihetta käsittelevä artikkeli on julkaistu Tulvan kaltaisessa naistenlehdessä. Ja kuinka ollakaan päähaastateltava on miesseksologi Kari Heusala, joka on julkaissut kirjan Naisen orgasmi (Like 2008). Heusala asettaa naisen orgasmit paremmuusjärjestykseen: Vaginaalinen vie 400-kertaisen voiton klitorisorgasmista. Kirjassaan hän siteeraa amerikkalaista tutkijaa Stuart Brodya, jonka mukaan 70 prosenttia naisista ei ole koskaan saanut vaginaorgasmia, mikä rivien välistä antaa ymmärtää, että naiset saavat haluta ja nauttiakin, mutta suurin osa naisista ei osaa saada ”parhaita orgasmeja”. Heusala haluaa muistuttaa, että vastaavia orgasmitutkimuksia on tehty myös miehillä.

Toisaalta, haluton nainen taitaa edelleen olla se paras nainen. Onhan demaskulinisaatio uhka seksuaalisesti tasa-arvoisemmassa yhteiskunnassa, jossa naiset uskaltavat ilmaista halunsa ja tarpeensa. Kenties tästä syystä Timo Hännikäinen (s.1979) koki tarpeelliseksi kirjoittaa teoksensa Ilman (Savukeidas 2009), jossa hän mm. esittää kannattavansa nerokasta ajatusta, jonka mukaan nuorten naisten velvollisuutena olisi työskennellä prostituoituina:

”Ymmärrän täysin Pentti Linkolan vaatimuksen, että jokaisen terveyskeskuksen yhteyteen pitäisi perustaa bordelli. Ja koska miehillä on Suomessa edelleen pakollinen ase- tai siviilipalvelus, miksei kaikille 18-30-vuotiaille naisille voisi määrätä pakollista seksipalvelusta valtion ylläpitämissä ilotaloissa?”  (Lainaus Timo Hännikäisen teoksesta Ilman)

 Tällainen järjestelyhän suorastaan kaksinkertaistaisi miesten kesken jaetut homososiaalisuuden kokemukset, jolloin niitä (kauko)idänmatkojakaan ei tarvitsisi hävetä.

 Miten sitten Tulvan artikkelin kirjoittaja suhtautuu itse aiheeseensa? Loppukappale sen kertoo: ”Sekin aika, joka tämän jutun kirjoittamiseen on nyt käytetty, olisi voitu käyttää panemiseen ja ainakin viiden orgasmin metsästämiseen.  Ai millaisen orgasmin? Mitä vitun väliä?”  Samat sanat.