jos haluta on yhtä kuin omistaa

en jaksa haluta sinua,

en itseänikään.

 

sinipunaiset höyhenet

pesässäni

pitävät minut piilossa,

turvassa.

ihostani irronneet

rupien, haavojen,

hiertymien

haituvat

niihin kietoudun

ja olen sinulle

näkymätön.

enkö muutoinkin olisi?

 

savusta harmaan peilin kautta

katson sinua, minua,

meitä.

kosketuksia,

joita ei ole,

katseita,

jotka sammuvat,

sokeuttavat.

harhanäky on suloinen.

 

silmistäni on kadonnut sini,

se jäi sinuun,

tarttui verkkokalvoillesi,

jätti minut näköä vaille.

mutta en sure,

sinussa on minun omaani,

minun jälkeni,

poispyyhkimätön

poltinmerkki.

katseeni kuolee sinun myötäsi

eikä koskaan jätä sinua

rauhaan.

 

ainaista odotusta,

kieltäymystä,

paastoa.

minkä hyväksi?

jotta jonain päivänä

voisimme kohdata?

epäilen.

vahvasti.

uskoni on heikko.

mikä sitä tukisi?

 

turhat luulot,

turhat kuvitelmat,

kaikki täyttä harhaa.

mikä kiinnittää minut siihen?

sinä.

sinut minun pitäisi hylätä.

lobotomia.

siinä pelastukseni.

onneni,

ainokaiseni.

 

kauniit tytöt

ovat täydellisiä hautoja,

laulavat sepät.