jos haluta on yhtä kuin omistaa
en jaksa haluta sinua,
en itseänikään.
sinipunaiset höyhenet
pesässäni
pitävät minut piilossa,
turvassa.
ihostani irronneet
rupien, haavojen,
hiertymien
haituvat
niihin kietoudun
ja olen sinulle
näkymätön.
enkö muutoinkin olisi?
savusta harmaan peilin kautta
katson sinua, minua,
meitä.
kosketuksia,
joita ei ole,
katseita,
jotka sammuvat,
sokeuttavat.
harhanäky on suloinen.
silmistäni on kadonnut sini,
se jäi sinuun,
tarttui verkkokalvoillesi,
jätti minut näköä vaille.
mutta en sure,
sinussa on minun omaani,
minun jälkeni,
poispyyhkimätön
poltinmerkki.
katseeni kuolee sinun myötäsi
eikä koskaan jätä sinua
rauhaan.
ainaista odotusta,
kieltäymystä,
paastoa.
minkä hyväksi?
jotta jonain päivänä
voisimme kohdata?
epäilen.
vahvasti.
uskoni on heikko.
mikä sitä tukisi?
turhat luulot,
turhat kuvitelmat,
kaikki täyttä harhaa.
mikä kiinnittää minut siihen?
sinä.
sinut minun pitäisi hylätä.
lobotomia.
siinä pelastukseni.
onneni,
ainokaiseni.
kauniit tytöt
ovat täydellisiä hautoja,
laulavat sepät.
Kommentit